Sari on 43 -vuotias nainen. Hänellä on kaksi lasta ja hän pitää työstään myyntiedustajana. Arki pyörii tasaisesti ja Sari on kiitollinen sukupuolenkorjausprosessista, joka on tuonut hänelle aivan uudenlaista voimaa ja eheyden tunnetta. Eilen töissä Sari joutui yllättävässä tilanteessa vastaamaan kysymykseen, miksi hän on halunnut ”vaihtaa” sukupuolta. Töistä tultuaan Sari joutui pohtimaan, miten pukeutuisi uudelle ryhmäliikuntatunnille, jotta välttäisi turhat ihmettelyt.
Runo on 18 -vuotias muunsukupuolinen nuori. Hän opiskelee kokiksi. Runolla on paljon ystäviä ja hän on juuri muuttanut omilleen. Eilen koulussa opettaja kutsui Runoa väärällä nimellä käyttäen hänen syntymänimeään. Koulupäivän jälkeen Runo tapasi ystäviään uudessa kahvilassa, missä hän joutui ikävään tilanteeseen yrittäessään löytää itselleen sopivaa vessaa. Mekoin ja housuin merkatut wc-kyltit herättivät jälleen ajatukset siitä, miten hänen täytyy todistaa muille olemassaoloaan.
Niko on 35 -vuotias perheen isä. Nikon tytär Nella on 4 -vuotias. Niko elää onnellista perhe-elämää puolisonsa Mikon kanssa. Nellan äiti asuu samalla paikkakunnalla ja Nella viettää puolet viikostaan hänen luonaan. Eilen hakiessaan tytärtään päiväkodista Niko joutui selittämään jälleen kerran, että heidän perheeseensä kuuluu äidin lisäksi kaksi isää. Tämän jälkeen Niko ajoi kaupan parkkipaikalle, jossa perhepaikat oli merkitty ”isä, äiti ja kaksi lasta” -kyltein.
Jos kuulut seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, vallitsevat normatiiviset käsitykset ja asenteet voivat tehdä arjesta yhtä piinaa ja herättää monenlaisia huolia.
”Kuulunko joukkoon? Saanko olla oma itseni? Hyväksytäänkö ja kohdataanko minut ja perheeni?” Jos joudut pyörittelemään jatkuvasti tämänkaltaisia kysymyksiä mielessäsi, on hyvin ymmärrettävää, jos ahdistut.
Sarin, Runon ja Nikon kokemuksiin on varmasti liittynyt vähemmistöstressiin kytkeytyviä ahdistuneisuuden ja häpeän kuten myös surun ja turhautumisenkin tunteita.
Sari on voinut ahdistua ja ajatella, etteivät muut pidä häntä naisena.
Runo puolestaan on ehkä kokenut turhautumista siihen, ettei opettaja vieläkään ole oppinut käyttämään hänen nimeään. Tämä on mahdollisesti herättänyt ahdistuneisuutta ja huolta siitä, ettei tule hyväksytyksi.
Niko taas on voinut tuntea pelkoa siitä, ettei häntä pidetä yhtä hyvänä vanhempana kuin muiden lasten vanhempia.
Pitkittyessään normatiiviset ajatukset saattavat myös sisäistyä
Heteronormatiivisuus tarkoittaa oletusta, että erilaisista seksuaalisista suuntautumisista heteroseksuaalisuus on normi. Toisin sanoen koska enemmistö ihmisistä on heteroseksuaaleja, ihmisiä kohdellaan heteroina tai heidän oletetaan olevan heteroita.
Sukupuolinormatiivisuus puolestaan viittaa käsitykseen kahdesta vastakkaisesta sukupuolesta, joiden oletetaan olevan tietynlaisia. Sukupuolinormatiivisuuteen kuuluu myös ajatus, että sukupuoli on muuttumaton ja syntymässä määritelty.
Toistuessaan ympäristöstä saamasi edellä mainittuihin normeihin liittyvät vihjeet voivat alkaa tuntua todelta, omilta ajatuksiltasi. Ehkä minussa onkin jotain väärää? Taidankin olla muita paljon huonompi? Tällaista on sisäistetty itsesyrjintä.
Mietitäänpä jälleen Sarin, Runon ja Nikon tilanteita ja miten heidän ympäristöistään saamat viestit voivat ikään kuin muuttua omaksi tavaksi ajatella.
Sari on saattanut alkaa ajatella, että on ruma ja riittämätön. Runo huomaa yhä useammin miettivänsä, etteivät hänen kaverinsa oikeasti ymmärrä tai pidä hänestä. Niko on alkanut uskoa, että on kelvoton isä lapselleen.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat joutuneet taistelemaan nähdyksi tulemisensa puolesta
Kaikkien onneksi vuosikymmeniä jatkunut työ tuottaa koko ajan hedelmää. Moninaisuutta kohdataan arjessa, työpaikoilla ja kouluissa sekä muilla julkisilla tahoilla koko ajan entistä paremmin.
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta varmistetaan myös laissa. Tehtävää yhdenvertaisen yhteiskunnan eteen riittää kuitenkin vielä paljon – niin arjen kohtaamisessa kuin lakikirjoissakin.
Kolikolla on myös kääntöpuoli.
Taistelu nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen puolesta saattaa herkästi myös johtaa siihen, että omaa haavoittuvuutta ei uskalla tuoda esiin. Sinulla on ehkä huoli siitä, että vaikeiden kokemustesi ajatellaan johtuvan identiteetistäsi.
Tällaisessa tilanteessa avun hakeminen voi tuntua sinusta vaikealta. Saanko olla psyykkisesti rikki? Pitääkö minun vain selvitä läpi harmaan kiven?
Huoli saattaa olla myös sensitiivisen työntekijän löytämisen suhteen. Ymmärtääkö työntekijä kokemuksiani? Pitääkö minun ryhtyä hänen opettajakseen?
Vastaavanlaisia kokemuksia saattaa olla myös Sarilla, Runolla ja Nikolla. Sari saattaa kokea, ettei voi työpaikallaan pyytää apua kollegoiltaan, koska kokee tarvetta osoittaa pärjäämistä työssään. Runo voi pohtia, miten uskaltaa ottaa puheeksi masennusoireitaan odottaessaan pääsyä korjausleikkaukseen. Niko taas saattaa miettiä, miten voi neuvolassa kertoa haasteista uhmaikäisen lapsen kanssa, sillä pelkää työntekijöiden tuomitsevia ajatuksia heidän perheestään.
Omien ajatusten haastaminen ja avun hakeminen kannattaa. Avuntarvetta tai psyykkisiä haasteita ei tarvitse piilottaa. Jokaisella on oikeus olla rikki ja jokaisella on oikeus hakea apua.
MUISTATHAN, ETTÄ
Moninaisuus on rikkaus
Me olemme kaikki erilaisia ja omanlaisiamme. Myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus rikastuttaa ihmisyyttä. Se auttaa meitä ajattelemaan.
Moninaisuuden kohtaamisen kautta löydämme uusia tapoja hahmottaa itseämme ja maailmaa. Moninaisuus auttaa ymmärtämään, mitä naiseus tai mieheys tai sukupuoli ylipäätään itselle merkitsee tai minkälaiset ominaisuudet toisessa viehättävät meitä.
Se rikastuttaa myös vuorovaikutustamme ja ihmissuhteitamme. Huomaamalla moninaisuuden ja ainutlaatuisuutemme voimme luoda tilaa toiselle ja vahvistaa luottamusta ja kunnioitusta toiseen.
Saat ihmetellä ja olosi saa tuntua raskaalta
Saat olla hukassa ja ihmetellä sitä, kuka olet ja mistä pidät. Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin ei tarvitse olla valmis tai oikeastaan tullakaan valmiiksi.
Monilla sukupuoli-identiteetti alkaa vakiintua jo lapsena, seksuaali-identiteetti nuoruudessa. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti ei ole kiveen hakattua, vaan voi kehittyä ja muuntua elämän varrella.
Kun omaa identiteettiään etsii, tutkimusmatka saattaa ajoittain tuntua hyvinkin raskaalta. Joskus matkaan kuuluu ahdistusta tai alakuloisuuden tuntemuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että identiteetti itsessään olisi syy mielenterveyden haasteisiin, vaan ennemminkin siitä, että on kosketuksissa itselle hyvin merkityksellisten kokemusten kanssa.
Yksin ei tarvitse jäädä
Tiedämme, että puhuminen auttaa. Tilanteestasi ja kokemuksistasi keskusteleminen oman läheisen ihmisen kanssa vie monesti ajatuksiasi eteenpäin.
Perhe, ystävät, työ- tai opiskelukaverit saattaa olla kullanarvoinen apu. Joskus on kuitenkin tarpeen keskustella myös ammattilaisen kanssa.
Yhteistyössä ammattilaisen kanssa voit oppia tunnistamaan paremmin omia ajatuksia ja tunteitasi sekä löytämään omia vahvuuksiasi ja käyttämään omia voimavarojasi aivan uudella tavalla. Joskus jo lyhyempikin tilanteen tutkiskelu ja jäsentely auttaa pitkälle eteenpäin.
Kirjoittanut Laura Blomqvist