Otsikon ajatuksen olen kuullut monen eri asiakkaan suusta, joskus jo tutustumistapaamisella. Olenpa tuon lausahduksen joskus itsekin tainnut suustani päästää, kun elämä on heitellyt käpyjä niskaan. Kaikki tunteet eivät ole kivoja. Jotkut ovat peräti sietämättömiä. Sellaista taialla toimivaa tunteiden delete-nappia ei meistä kellään kuitenkaan ole. Mitä sitten tehdä?
Sen sijaan, että yrität juosta pakoon tunnettasi, niin entä jos kohtaisit sen? Luultavasti olet jo kokeillut, miten hyvin pakoon juokseminen ja tunteen kokemisen kieltäminen toimii. Voit toki jatkaa sillä tiellä tai kokeilla jotakin uutta. Mitä jos ottaisit tutkijan asenteen tunnettasi kohtaan? Kuvittelisit, että sinulla on kädessäsi suurennuslasi ja kokemasi tunne on kämmenelläsi. Voisit katsella sitä vapaasti, käännellä esiin sen eri puolia ja tunnustella sitä. Mitä tunteesi kertoo sinulle?
Monesti olemme avoimia kokemaan tunteita, jotka koemme miellyttävinä. Sellaisia tunteita kuin ilo, kiinnostus, innostus, nautinto ja ehkäpä yllätys, kunhan se vain on myönteinen. Näiden tunteiden annamme laskeutua kehoomme ja vaikuttaa meihin. Monesti alamme suuntautua näitä tunteita kohti ja uusia asioita kohti. Mielemme on silloin utelias, avoin ja joustava, olemme aktiivisia. Voisi sanoa, että mielemme toimii silloin kun uteliaan lapsen mieli; seikkailee kohti uusia kokemuksia luottaen hyvään.
Sitten on niitä toisenlaisia tunteita. Ahdistus, pelko, kauhu, hätä, viha, raivo, inho, häpeä, nöyryytys, säikähdys. Minkä näistä haluaisit ottaa kämmenellesi tarkasteluun? Pysähdy hetkeksi tarkastelemaan, mitä ajatuksia tässä hetkessä herää. Miten suhtautumisesi näihin tunteisiin on erilainen kuin ylempänä kuvattuihin tunteisiin? Voit valita näistä yhden tunteen ja keskittyä tarkastelemaan sitä suurennuslasin avulla. Kun mietit tunnetta, niin miltä kehossasi tuntuu? Kenties huomaat, että lihastesi jännitys on muuttunut jollain tapaa tai ehkä kasvojesi ilme on muuttunut tai koet jonkinlaisia ihoaistimuksia. Mahdollisesti mieleesi on palannut jokin muisto, josta haluaisit pyristellä irti – palauta silloin tunne ystävällisesti kämmenellesi havainnoitavaksi. Mikä tunteesta tekee niin ikävän kokea? Jos tunne olisi olento, joka kantaisi mukanaan viestiä, niin mikä se viesti olisi? Jos tarkastelet tunnetta kuin sipulia, niin löytyykö sen alta jokin toinen tunne, jota on vielä vastenmielisempää kokea? Kun sinusta tuntuu siltä, että olet tarkastellut tunnetta kämmenelläsi riittävästi, niin päästä siitä irti ja laske se menemään.
Näin tunteet toimivat; ne tulevat ja ne menevät. Saatamme pelätä, että jokin voimakas, ikäväksi mieltämämme tunne saa meidät jotenkin valtaamme. Jostain syystä emme useinkaan pelkää samoin myönteisiksi kokemiamme tunteita. Annamme ilon, nautinnon ja innostuksen vaikuttaa meihin ja ohjata päätöksiämme ja toimintaamme. Hankaliksi kokemiamme tunteita haluamme monesti sulkea pois. Kuitenkin, mikäli kuuntelemme tunteitamme, voivat ne kertoa meille paljon. Ehkä häpeä kertoo sinulle, että kaipaat hyväksyntää. Kenties hätä kertoo, että kaipaat turvaa ja lepoa. Viestiikö pelko jostakin, mitä et halua menettää? Tunnetko vihaa, koska rajojasi on rikottu?
Ajattelen, että tunteesi kertovat sinusta, elämästäsi ja arvoistasi. Ne kertovat ennen kaikkea, että olet elossa. En halua poistaa tunteitasi sinulta, mutta voin olla tutkimassa niitä kanssasi ja auttaa sinua sietämään niitä silloin, kun et yksin jaksaisi. Toivon, että voin ruokkia uteliasta asennetta tunteitasi kohtaan, sillä se on vahvin työkalu mitä meillä on – utelias, tutkiva asenne.
Kirjoittanut Maarit Grönroos
