Keskustelu sukupuolimerkinnöistä on Suomessa murrosvaiheessa. Vielä hiljattain keskusteltiin siitä, voiko juridisen sukupuolen vahvistaa omalla ilmoituksella ja vähitellen ollaan siirtymässä kohti sukupuolineutraaleja henkilötunnuksia. Voisiko katse samalla olla jo pidemmällä: pitäisikö käyttöön ottaa kolmas sukupuolimerkintä – vai olisiko aika luopua sukupuolimerkinnästä kokonaan? Molemmat vaihtoehdot kyseenalaistavat binäärisen järjestelmän ja pakottavat pohtimaan, miksi ja kenelle sukupuolta ylipäätään merkitään. Olemme olemassa – kansalaisaloite kerää parhaillaan allekirjoituksia ei-binäärisen juridisen sukupuolimerkinnän lisäämiseksi lakiin.
Viimeaikaiset uudistukset sukupuolen juridisessa vahvistamisessa ovat olleet tärkeitä ja tarpeellisia. Ihmisille, jotka eivät koe olevansa miehiä tai naisia, ei kuitenkaan edelleenkään ole tarjolla juridisesti tunnustettua vaihtoehtoa. Jos itsemääräämisoikeus todella otetaan vakavasti, sen on koskettava myös sukupuolen moninaisuutta.
Binäärinen järjestelmä ei vastaa todellisuutta ja estää itsemääräämisoikeuden toteutumisen kaikille
Suomesta on puhuttu tasa-arvon ja ihmisoikeuksien mallimaana. Tärkeänä pidetään ajatusta, että jokainen ihminen on yhdenvertainen lain edessä ja että yhteiskunnan rakenteet tukevat tätä periaatetta. Tästä huolimatta suomalainen järjestelmä pakottaa yhä ihmiset valitsemaan itselleen sukupuolen, joka ei vastaa kaikkien todellisuutta.
Suomalainen hallinnollinen järjestelmä perustuu oletukseen, että ihmiset voidaan jakaa miehiin ja naisiin. Tämä oletus ei vastaa biologista, psykologista eikä sosiaalista todellisuutta. Intersukupuoliset, ei-binääriset ja muunsukupuoliset ihmiset ovat aina olleet olemassa, mutta järjestelmät ja rakenteet ovat tehneet heidät näkymättömiksi. Kun virallinen sukupuolimerkintä ei vastaa ihmisen omaa identiteettiä, kyse ei ole vain epämukavuudesta. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta ja jatkuvasta väärinmäärittelystä, joka toistuu viranomaisasioinnissa, terveydenhuollossa, työelämässä ja arjen kohtaamisissa. Yhteiskunta viestii tällöin yksilölle: sinua ei ole olemassa sellaisena kuin olet.
Kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönotto olisi tärkeä korjausliike: se tunnustaisi, etteivät kaikki ihmiset mahdu kahteen luokkaan. Samalla se kuitenkin jättäisi voimaan ajatuksen siitä, että valtion on määriteltävä ihmisen sukupuoli jollakin tavalla.
Valtio määrittämässä sukupuolta
Monille ihmisille kolmas sukupuolimerkintä olisi konkreettinen parannus arkeen. Virallinen tunnustus vähentäisi väärinmäärittelyä, helpottaisi viranomaisasiointia ja vahvistaisi kokemusta siitä, että yhteiskunta tunnistaa heidän olemassaolonsa. Se olisi merkittävä ihmisoikeusuudistus ja tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa.
Samalla voidaan kuitenkin laajemmassa mittakaavassa pohtia sukupuolen määrittelyn tarkoitusta ylipäätään. Valtio ei kysy kansalaisiltaan esimerkiksi seksuaalista suuntautumista tai poliittisia mielipiteitä. Näitä pidetään yksityisinä asioina, joilla ei ole merkitystä ihmisen oikeuksien tai velvollisuuksien kannalta. Silti sukupuoli seuraa ihmistä virallisena merkintänä syntymästä kuolemaan.
Sukupuolimerkintää pidetään usein teknisenä tietona, mutta se ei ole neutraali. Se ohjaa oletuksia, kohtelua ja palveluja. Se vaikuttaa siihen, miten ihminen nähdään – usein silloinkin, kun sukupuolella ei ole tilanteessa mitään merkitystä.
Sukupuolimerkinnän poistaminen vahvistaisi yksilön itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä. Ihminen voisi itse päättää, milloin ja missä hän haluaa kertoa sukupuolestaan – vai haluaako lainkaan. Se siirtäisi sukupuolen valtion määrittelystä yksilön omaksi asiaksi. Sukupuolimerkinnän poistaminen kokonaan haastaisi kaikkein syvimmät oletukset siitä, miksi ja miten ihmisiä luokitellaan.
Järjestelmien päivittäminen tahtotilana
Sekä kolmatta sukupuolimerkintää että sukupuolimerkinnän poistamista vastustetaan usein myös hallinnollisilla ja teknisillä perusteilla. Vedotaan tietojärjestelmiin, kustannuksiin, terveydenhuoltoon ja tilastointiin. Nämä kysymykset ovat todellisia, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Terveydenhuollossa tarvitaan tietoa kehoista, ei juridisesta sukupuolesta. Tilastointia voidaan kehittää vapaaehtoisten ja tarkoituksenmukaisten kysymysten pohjalta ilman, että jokainen ihminen pakotetaan pysyvään sukupuolimerkintään.
Historia osoittaa, että järjestelmät muuttuvat, kun yhteiskunnallinen ymmärrys muuttuu. Tekniset haasteet eivät voi olla este ihmisoikeuksien toteutumiselle. Myös muissa maissa on löydetty ratkaisuja, jotka mahdollistavat kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönoton ilman että terveydenhuolto, tutkimus tai tilastointi romahtaa. Yhteiskunnat ovat aina kyenneet päivittämään järjestelmiään, kun tahtoa on ollut. Usein unohtuvat myös mittasuhteet: järjestelmien muuttamisen hitaus ei voi olla painavampi peruste kuin ihmisten oikeus tulla tunnistetuksi omana itsenään.
Aika toimia on nyt
Kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönotto olisi vahva viesti siitä, että Suomi on valmis päivittämään rakenteitaan vastaamaan ihmisten todellisuutta – ei päinvastoin. Se kertoisi, että ihmisoikeudet eivät ole vain juhlapuheita vaan periaatteita, jotka ohjaavat myös käytännön päätöksiä. Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi ymmärtää sukupuolen moninaisuutta täydellisesti. Riittää, että hyväksymme sen, etteivät kaikki ihmiset mahdu samaan muottiin – eikä heidän tarvitsekaan.
Kolmas sukupuolimerkintä ei yksin ratkaise kaikkia sukupuolivähemmistöjen kohtaamia ongelmia. Se olisi kuitenkin merkittävä askel kohti oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Jokainen viivästetty vuosi tarkoittaa lisää arjen tilanteita, joissa ihmiset joutuvat selittämään, puolustamaan ja oikeuttamaan omaa olemassaoloaan.
Sukupuolimerkintöjä koskeva keskustelu ei ole marginaalinen identiteettikiista, vaan kysymys siitä, millaisen vallan valtio ottaa ihmisten määrittelyssä. Kolmas sukupuolimerkintä on askel oikeaan suuntaan. Kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönotto ei ole radikaali ideologinen kokeilu, vaan välttämätön askel kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa.
Sukupuolimerkinnän tulevaisuus on lopulta kysymys siitä, haluammeko kohdata ihmiset ensisijaisesti kategorioina – vai ihmisinä.
Terapiatalo Quu tukee Olemme olemassa kansalaisaloitetta.
Allekirjoita kansalaisaloite täällä.
Kirjoittanut Outi Olakivi
