Terapiatalo Quu
Terapiatalo Quu
Kun ihminen sisimmässään tietää, mitä sukupuolta on, mutta pakonomaisesti jumiutuu erilaisiin ajatuksiin ja toimintoihin sekä varmisteluihin sukupuoleensa ja sukupuoli-identiteettiinsä liittyen, voidaan puhua sukupuoli-identiteettiin liittyvästä pakko-oireilusta (‘gender OCD’, GOCD). Ihminen haluaa saavuttaa täyden varmuuden sukupuolestaan, mitään sijaa epäilyksille ja vaihtoehtoisille näkökulmille ei saisi jäädä. Kyseessä ei ole se, mitä sukupuolta ihminen on, kokee olevansa tai haluaa olla, vaan ahdistavana koettu epävarmuus sukupuoleen liittyen. Pakko-oireilussa tuota epävarmuutta yritetään pienentää ja absoluuttisesti hävittää turvautumalla erilaisiin pakkotoimintoihin ja pakkorituaaleihin, ja mielessä pyörivät myös teemaan liittyvät pakkoajatukset. Teemojen ajattelu ei tunnu enää hyvältä, vaan siihen liittyy kärsimys. Jonkin kysymyksen ratkaiseminen voi tuoda lyhytaikaisen helpotuksen, mutta pian pakko-oireilu vaatii uutta panostusta ja noidankehä pahenee.
Ihminen voi pohtia esimerkiksi:
– Minut kasvatettiin poikana, mutta entä jos olenkin tyttö, koska pidän niin naisellisista jutuista?
– Minut kasvatettiin tyttönä, mutta entä jos olenkin poika, koska viihdyn vain miesporukoissa?
– Olen tosi maskuliininen naiseksi. Entä jos se tarkoittaa sitä etten todellisuudessa ole nainen?
– Kävin sukupuolen korjaushoidot läpi ja luulin olevani tyytyväinen nyt miehenä, mutta olen tosi feminiininen. Entä jos se tarkoittaa, että olisi pitänyt vain olla cis-nainen kuitenkin?
On ymmärrettävää, että erityisesti mikäli pohtii sukupuoleen liittyviä korjaushoitoja, niin asiasta haluaa olla erittäin varma ennen korjaushoitoihin hakeutumista. OCD-oireilu sukupuoleen liittyen ei kuitenkaan koske vain transteemoja miettiviä, vaan yhtä hyvin se voi liittyä cis-ihmisen sukupuolen kokemiseen ja ilmentämiseen; esim. onko tarpeeksi jotakin tai esittääkö vain tai pitäisikö olla vielä enemmän jotakin. Alle on koostettu kysymyksiä, joita pohdiskelemalla voit saada vähän lisää selvyyttä onko kyse sukupuoliteemoihin liittyvästä pakko-oireilusta. Tämä blogiteksti on suunnattu ensisijaisesti ihmisille, joilla on transtausta tai jotka pohtivat sukupuolenkorjaushoitoihin tai arvioon hakeutumista JA joilla lisäksi on pakko-oireilua tai pakon värittämää ahdistusta.
Käydään kuitenkin ensin läpi, mitä sukupuolidysforia tarkoittaa. Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriitaa eli koettua ristiriitaa sisäisen sukupuolikokemuksen ja sen välillä, miten muut hänet kokevat ja/tai mihin sukupuoleen hänet on syntymässä määritetty. Tähän kokemukseen liittyy hankalasti siedettävä olo. Sukupuolidysforia jakautuu kahteen alatyyppiin. Kehodysforia tarkoittaa epämukavuuden tai vierauden tunnetta oman kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan. Sosiaalinen dysforia puolestaan tarkoittaa epämukavuutta tai ahdistusta liittyen siihen, miten muut ihmiset kokevat ja sukupuolittavat.
Jos mietit koko elämänhistoriaasi tähän asti, niin onko sinulla ollut sukupuolidysforiaa jo lapsena? Sinua on saattanut hämmentää tai kummeksuttaa tilanteet, joissa sinut on luettu osaksi tietyn sukupuolen joukkoa. Olosi on voinut olla vailla sanoja, mutta se on tuntunut jotenkin kummalliselta, nihkeältä, siltä että “jotain vaan on väärin” ilman että silloin on osannut sormella osoittaa, että hei tästä on kyse! Murrosiän muutokset ovat voineet tuntua erityisen haastavilta; ikään kuin olisit odottanut jotain muuta tapahtuvaksi kuin mitä sitten tosiasiassa tapahtui. Sinusta on myös voinut tuntua siltä, että murrosiän myötä kehosta tuli ihan vieras, melkeinpä asia jota haluat pyrkiä välttämään, niin mahdotonta kuin se onkin. Hiljalleen kohti aikuisuutta hankala olo sukupuolen moniin teemoihin liittyen on ehkä alkanut täsmentyä joihinkin tiettyihin osiin kehoa, tiettyihin tilanteisiin ja ominaisuuksiin. Olet alkanut pohtia, että voisiko jokin olla toisin. Sukupuolidysforian alkaminen jo varhain antaa viitteitä siitä, että kyse ei ole jollain tapaa mielesi äkillisesti keksimästä ilmiöstä. Jos tämä osio ei kuulosta tutulta, niin ehkäpä seuraava osio auttaa sinua.
Jotkut havahtuvat kokemaansa sukupuolidysforiaan vasta vanhemmalla iällä. Toisaalta jotkut alkavat kokea sukupuolidysforiaa vasta vanhemmalla iällä. Elämä on saattanut mennä kiireisenä ihan muiden asioiden parissa. On ollut vaikeita elämäntapahtumia, opinto- ja työputki ja perhe-elämäkin on laittanut kalenterin pursuilemaan niin, että sinulle itsellesi ei välttämättä ole jäänyt paljoa tilaa. Ajan saatossa myös asenteet yhteiskunnassa ovat muuttuneet sekä tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta lisääntynyt. Ehkä vasta nyt sinulla on ollut mahdollisuus pysähtyä tuntemaan se, mitä juuri nyt tunnetkaan. Se on ihan okei. Et ole ainut. Sukupuolidysforian alkaminen myöhemmin ei ole yksiselitteinen merkki siitä, että kyseessä olisi vain ohimenevä kokemus tai että olisit jotenkin erehtynyt.
Kaikki eivät koe sukupuolidysforiaa lapsuudesta asti. Kaikki eivät myöskään koe hyvin voimakasta sukupuolidysforiaa. Joillain sukupuolidysforian kokeminen alkaa nuoruudessa tai nuoressa aikuisuudessa. Mahdollisesti on murrosiän muutosten myötä väistämättä päässyt tai joutunut olemaan enemmän kehonsa kanssa tekemisissä, ja se on herätellyt kokemaan asioita voimakkaammin. Toisaalta nuoruusiän kehitystehtävänä kavereita ja omia vertaisia kohti suuntautuminen voi kipinänä poltella ja saada etsimään ihmisiä, joiden kanssa on yhteisiä kokemuksia, ehkäpä myös jaettuja sukupuolidysforian kokemuksia. Nuoruusikäisenä voi positiivisessa mielessä altistua monille uusille kokemuksille, jotka voivat lisätä tietoa itsestä. Peilauspinnan määrä laajenee entistä enemmän kodin ulkopuolelle. Nuoren kaipaama yksityisyys, johon nuori on myös oikeutettu, voi mahdollistaa myös pohtivamman ja kokeilevamman itseen ja omaan kehoon tutustumisen. Myös erilaiset tapailut, seurustelut ja mahdolliset sooloseksi ja seksikokemukset toisen ihmisen kanssa voivat antaa uudenlaista pohdittavaa sukupuolen teemojenkin suhteen. Valitettavasti myös ikävät, rajoja ylittävät tapahtumat saattavat tulla osaksi elämää ja siten vaikuttaa oman kehon ja sukupuolen kokemiseen.
Toiset ihmiset kokevat herkemmin ahdistusta kuin toiset. Mikäli olet elämässä jo painiskellut ahdistuksen tunteiden kanssa, voi se olla hyvä huomioida tässä, kun pohdit sukupuolta. Myös omaa perhe- ja sukutaustaa voi olla hyvä silmäillä sen suhteen, onko siellä ollut paljon ahdistuksesta kärsiviä. Mikäli sukutaustassa on muitakin ahdistuksesta kärsiviä, voi olla, että olet erityisen altis kokemaan ahdistusta. Ahdistus ikään kuin kiinnittyy milloin mihinkin ajankohtaiseen ja yhtä hyvin tuo kohta kiinnittyä voi olla sukupuoli. Jos ahdistuksen tunteen voisi taianomaisesti poistaa, mitä ajattelisit sukupuolestasi tuolloin?
Jälleen, ihmiset ovat erilaisia. Toiset surffaavat epävarmuuden aalloilla tyytyväisinä ja jopa nauttivat siitä, siinä missä toiset kaipaavat suurempaa varmuutta. Varmuutta metsästäessä saatetaan käyttää huomattavasti aikaa siihen, että löytyyhän tähän nyt varmasti kaikki mahdollinen tieto. Mikäli tunnistat itsestäsi, että mielesi kaipaa suurempaa varmuutta, niin voi olla hyvä hetken aikaa pysähtyä havainnoimaan, miten epävarmaa ja sattumaa elämä ylipäätään voi välillä olla. Epävarmuus on luonnollista. Joillain tietty epävarmuus on myös osa heidän elämänkatsomustaan, esimerkiksi muodossa “En voi koskaan tietää varmaksi.” tai “Aina voisi olla myös toisin.” Mikäli epävarmuuden tunteen voisi yhtäkkiä poistaa, niin miten kokisit sukupuolesi?
Vastaanotolla välillä törmäämme ammattilaisina myös siihen, että jonkun – useimmiten naisen – autismi on jäänyt havaitsematta lapsuuden ja nuoruuden aikana, koska tämä nainen ja aiemmin tyttö olikin erityisen kiinnostunut sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Hän siis kiinnitti erityistä huomiota sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ikään kuin opiskeli tätä asiaa elämässään hyvin paneutuneesti. Siten hän oli siis samalla oppinut monenlaisia vuorovaikutuksen lainalaisuuksia ja ehkä tullut suosituksikin elämänsä aikana. Ihan kuin sosiaalisesti taitava ihminen ei voisi olla autismin kirjolla. Miten tämä liittyy GOCD:hen? No siten, että joskus erityismielenkiinnonkohde on sukupuoli ja joskus se saattaa alkaa lähennellä pakkomielteistä yhteen teemaan keskittymistä. Se, että sukupuoli on erityisen mielenkiinnon kohde, ei kuitenkaan suoraan kerro sukupuolestasi mitään.
Monenlaiset ajatukset, pakkotoiminnot ja rituaalit voivat olla osa pakko-oireilua. Jos lähes jokainen ajatuksesi, äänensävysi, eleesi tai vaikka pukeutumisvalintasi saa sinut miettimään, miltä se oikein muiden silmin näyttää, mille sukupuolelle se on todistusaineistoa ja niin edelleen, voi olla, että kärsit pakko-oireilusta. Näihin ajatuksiin voi liittyä pelkoa, pakokauhua ja hyvin ahdistavaa hämmennystä siitä, kuka oikein on. Ihminen saattaa etsiä loputonta vahvistavaa palautetta läheisiltä tai kulkiessa ihmisjoukossa. Varmuuden etsimiseen saattaa liittyä myös uuvuttava erilaisten sukupuolen ilmentämisten kokeilu ja tarkka punnitseminen, miltä mikäkin kokeilu tuntui ja mikä tuntui “oikeimmalta” tai “aidoimmalta”. Monesti pakko-oireilua kokeva ihminen ei lopulta halua korjata (tai uudelleenkorjata) sukupuoltaan, vaan huomiota ja myös hoitoa vaativa asia on itse pakko-oireilu eikä sukupuoli. Ihmisten elämänpolut kulkevat kuitenkin yksilöllisesti näissäkin teemoissa, eikä rajojen vetäminen eri ilmiöiden välillä ole aina selkeärajaista.
Jos sinun on vaikea hahmottaa, paljonko pakonomaiset ajatukset ja käyttäytyminen vievät elämästäsi, niin voit tarkastella asiaa esim. kellotaulun avulla. Pohdi päivän kulkua ja kirjaa itsellesi talteen, milloin tavanomaisesti koet tunkeilevia, vaikeasti ohitettavia kärsimystä aiheuttavia ajatuksia ja tunteita liittyen sukupuolen epävarmuuteen. Vievätkö nämä ajatukset ja toiminnot minuutteja päivistäsi vai ehkä tunteja? Mikäli aikaa kuluu tunteja, voit myös miettiä, miten tilanne vastaa arvojasi. Onko arvojesi mukaista epäillä omia sisimpiä kokemuksia lukuisia kertoja päivässä, ilman että olet päässyt teemassa yhtään suurempaan varmuuteen? Vai haluaisitko irrottaa turhasta varmistelusta ja keskittyä muihin asioihin elämässäsi?
Tiesitkö, että psykologian opiskelijoita varoitetaan ensimmäisten kliinisten kurssien alkaessa, että kurssikirjoja lukiessa alkaa herkästi tunnistaa itsensä milloin mistäkin oireryhmästä. Tämä on tunnettu ilmiö. Hieman samalla tapaa voi alkaa pakko-oireilu liittyen sukupuoleen. Et ole miettinyt sukupuoltasi tähän päivään mennessä liiemmin, mutta yhtäkkiä mielessäsi pyörii epävarmuus sukupuoleesi liittyen ahdistavan usein. Kun tapahtumaketjua jäljitetään, niin muistat että luit hyvin vaikuttavan kuvauksen yhden ihmisen matkasta sukupuolensa kanssa. Vaikuttaa siltä, että se ikään kuin laukaisi sinussa sukupuolen teemoihin liittyvän pakko-oireilun.
Mikäli olet kokeillut erilaisia tapoja ilmentää ja ilmaista sukupuoltasi, niin oletko huomannut asiaan liittyvän ahdistuksen lievenevän kokeilujen ja tällaisen kokemuksellisen tutkimisen myötä? Monesti sukupuolidysforiaa lievittää se, että löytää itselle mieluisia tapoja tuoda esille omaa sukupuoltaan. Nämä kokemukset voivat synnyttää jopa euforisia tuntemuksia omasta sukupuolesta ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista. Pakko-oireilussa tällaista lievitystä ei koeta, vaan varmuutta etsitään kivien ja kantojen alta päättymättömästi. Pakko-oireilussa suuntautuminen sukupuolta kohtaan ei tapahdu uteliaisuudesta omaa itseä kohtaan, vaan pakottavasta olosta saada varmuus. Sukupuolen korjaamisen suhteen vaikeasti siedettävä tunne on usein tyytymättömyys esim. kehon nykytilaan, siinä missä pakko-oireisuudessa leimaava tunne on epävarmuus.
Kuten aiemmassa blogitekstissä seksuaalisen suuntautumisen pakko-oireilusta jo kerroimme, niin tälläkään kertaa tarkistus- ja varmisteluhaluille ei tule antaa periksi. Mikäli olet lukenut tänne asti, sinulla todennäköisesti on jo kokemusta siitä ikävästä noidankehästä, minne varmistelu vie. Ensin varmistelu vei muutamia kertoja päivässä, sitten muutaman kymmenen minuuttia, sitten muutamia tunteja. Saatat ollakin jo perin kyllästynyt varmisteluun ja miettiä mielessäsi, että olkoot sukupuoli aivan mitä hyvänsä, mutta tämän epävarmuuden kanssa ei jaksaisi enää pyöriskellä. Olet myös jo huomannut, että lisävarmistelu EI ole väylä epävarmuuden voittamiseen. Lyhyt metafora kuvaamaan epävarmuuden sietoa on sanonta “istua käsiensä päällä”. Vaikka kuinka haluaisit kysyä kaverilta mielipidettä sukupuolestasi sadannen kerran tai laittautua tietyn sukupuolen ihanteiden mukaisesti vielä tuhannennen kerran ulkoasua saman päivän aikana hioen, niin parempi vaihtoehto voisi olla ns. tekemättä mitään, eli kuvaannollisesti istua käsiensä päällä. Helpompaa tästä altistusharjoittelusta saat, mikäli siirrät huomiosi jonkin erityisen mielekkään ja mukavia tunteita tuottavan toiminnan tekemiseen.
Kirjoittanut Maarit Grönroos
No ei, ei niin suoraan. Muillakin kuin transihmisillä voi olla sukupuolidysforiaa.
No ei. Osa transihmisistä kokee sukupuolidysforian lievemmin.
Tunnustamme, että Suomen mallin mukainen sukupuoli-identiteetin arvioprosessi on selkeä potentiaalinen kuormitustekijä kaikille ihmisille, jotka prosessiin hakeutuvat. Tämä voi hetkellisesti voimistaa sukupuolidysforiaa ja myös epävarmuutta sukupuolen suhteen. Yhä edelleen tämä voi voimistaa mahdollista pakko-oireilua teemaan liittyen. On tärkeää, että sinulla on riittävää tukea ja tarvittaessa ammattilaistason tukea saatavilla arvioprosessin ulkopuolella. On tärkeää, että saat kerrottua mahdollisista havainnoistasi pakko-oireilun suhteen, jotta sitä voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla.
Lähteitä:
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8042142/
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2376060520306027