”Auh! Mistä toikin tohon tuli?!” huudahdan kun lyön varpaani kipeästi pöydänjalkaan, joka jostain vaan hyppäsi varpaani eteen. Ehkä tuttu tilanne monelle. Joskus on sellainen olo, että esteet, haasteet ja murheet vain hyppivät elämäämme. Niinhän ne joskus tekevätkin, mutta; elänkö elämääni vai onko elämä jotakin, joka tapahtuu minulle?
Toimijuudella tarkoitetaan sitä, kokeeko ihminen itse olevansa aktiivinen toimija elämässään. Pystyykö hän ohjaamaan elämäänsä ja itseään haluamaansa suuntaan vai tuntuuko siltä, että ulkoiset voimat heittelevät ja riepottelevat? Puutteellinen toimijuus voi näkyä terapiassa esim. seuraavanlaisina lauseina:”…ja sitten mulle tuli tääkin homma tehtäväksi…”
”…ja sit sitä alkoholia vaan kuluu.”
Huomaatko, missä on tarinan toimija? Yksi keskeisimpiä syitä hakeutua terapiaan on kokemus siitä, ettei voi hallita oman elämänsä tapahtumia, ihmissuhteita tai itseään kuten toivoisi. Toimijuus on piilossa. Silloin asiat tapahtuvat minulle enkä minä voi niihin vaikuttaa. Olen olosuhteiden uhri. Tunteet vain tulevat ja menevät. Saan sen mitä muut armollisesti minulle sattuvat tarjoamaan. Elämä voi tuntua asialta, jota katsellaan verhon takaa. Näyttää, että muut nauttivat elämästään ja tekevät siinä asioita, saavat aikaan, mutta oma elämä voi tuntua joltakin mikä vain tapahtuu. Tämä tuottaa psyykkistä kärsimystä.
Olisi valheellista väittää, ettei epäonni vain joskus putoa niskaan esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden muodossa. Tottakai niin tapahtuu välillä. Olisi kuitenkin yhtä valheellista väittää, ettei ihminen voi itse pyrkiä vaikuttamaan siihen, millaista hänen elämänsä sen jälkeen on. Oma aktiivinen toimijuus elämässä on asia, joka toistuvasti havaitaan tutkimuksissa onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden tekijäksi. Näin on, oli kyse sitten kroonisen kivun kanssa elävästä ihmisestä tai hyvin vaikeassa ympäristössä elävästä ihmisestä. Toimijuus merkkaa aina.
Terapioiden yleisenä tavoitteena on lisätä ihmisen omaa aktiivista toimijuutta omassa elämässään. Toiveet siitä, että muut muuttuisivat, maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi, onni kääntyisi tai loton jättipotti osuisi kohdalle, voivat jättää ihmisen passiiviseksi olosuhteisiin alistujaksi. Yhtä lailla tilaus muuttaa muita ihmisiä on terapeutille mahdoton toive. Yksilövastaanotolla on vain terapeutti ja asiakas. Myös muutoksen kohde on tässä vuorovaikutuksessa läsnä. Muu on haihattelua.
Toimijuus ja toimijuuden kokemus on elävä ja muuttuva. Terapiassa toimijuutta voidaan havainnoida keskittymällä tapaamisella esimerkiksi yhteen asiakkaan kuvaamaan vuorovaikutustapahtumaan, joka on päättynyt epämieluisasti. Asiakkaan kanssa yhdessä tutkien voidaan tarkastella, ketkä tapahtumassa olivat aktiivisia toimijoita ja miten hän itse toimi. Yhdessä voidaan pohtia sitä, millaisia toimintamahdollisuuksia asiakkaalla tapahtumassa oli ja mikä auttaisi tarttumaan niihin mahdollisuuksiin seuraavalla kerralla. ”Onko jotakin, mitä pelkäät tapahtuvan, jos olet aktiivinen? Onko se realistinen huoli? Onko se riski, jonka voit silti ottaa? Mitä parhaimmillaan voi tapahtua, jos ilmaiset omat toiveesi ja tarpeesi? Mitä pahimmillaan voi tapahtua, jos pysyt hiljaa vuosikausia? Onko SE riski, jonka haluat ottaa?”
Hyvä lukija; kenen elämää juuri sinä haluat elää?