Hyvää bi-näkyvyyden kuukautta! 23.9. vietetään bi-näkyvyyden päivää eikä syyttä! Huomaatko, miten näissäkin lyhyissä lauseissa on kirjoitettu vain bi eikä biseksuaali? Tässä blogipostauksessa onkin kyse juuri siitä – saako biseksuaalien seksuaalisuus näkyä.
Seksuaalisuuden häivyttäminen on ollut jossain määrin toimiva tapa, kun on taisteltu homojen ja lesbojen oikeuksien puolesta. Esille on nostettu identiteetin sosiaalista puolta; oikeutta elää yhtä lailla kuin muutkin, kriminalisaation ja sairausleimojen poistamista, avioitumisoikeutta, oikeutta perustaa lapsiperhe, oikeutta ja mahdollisuuksia kuulua yhteisöön ja niin edelleen. Näiden oikeuksien edistyminen ei ole tullut ilmaiseksi, vaan hintana on ollut nimenomaan seksuaalisen puolen häivyttäminen ja taustalle jättäminen. Sillä on ollut hintansa homojen ja lesbojen keskuudessa, mutta myös bi- ja pansuuntautuneiden keskuudessa.
Siinä missä homojen ja lesbojen identiteetistä osa seksuaalisuudesta on uhrattu sosiaalisten oikeuksien tavoittelun alttarilla, ei biSEKSUAALIEN riisuminen seksuaalisuudesta ole sujunut ihan samaan tapaan. On yhä yleistä kuulla syrjivää ”vitsiä” siitä, että biseksuaalille ei riitä yksi, bisset voivat olla panemassa ketä hyvänsä, kaikki bi:t ovat seksiaddikteja tai että bi:t eivät osaa päättää kenen kanssa haluavat olla. Biseksuaalien oikeudet ovat välillä jääneet sivuutetuksi, kun on keskitytty edistämään homojen ja lesbojen oikeuksia. Mitä oikeuksia bi-ihmiset sitten kaipaavat?
Bi:t eivät varmasti halua tulla yliseksualisoiduiksi sen enempää kuin homot tai lesbotkaan, mutta jollain tapaa kipupisteet ovat kuitenkin erilaisia. Homoja ja lesboja koskeva tutkimus keskittyi omiin teemoihinsa, ja noin 1990-luvulta alkaen alettiin kiinnittää huomiota biseksuaalisuuden ja biseksuaalien näkymättömyyteen. ”Bi-erasure” ja biseksuaalien sekä heitä koskevien teemojen esiinnostaminen alkoi tukevammin suunnilleen 2000-luvulta alkaen. Suomessa merkillepantavaa on mm. Jenny Kangasvuon tutkimus ja kirja Bi- ja panseksuaalisuus (v.2022) (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/bi-ja-panseksuaalisuus/4169911).
Biseksuaaleja on syrjitty sekä heteroiden, homojen että lesbojen taholta. Myös syrjivistä, seksualisoivista vitseistä on pyritty pääsemään eroon, mutta jokin jäytää. SAAKO biseksuaali jo olla aktiivisen seksuaalinen, ilman että kaikki biseksuaalit leimataan yliseksuaalisiksi?
Moni biseksuaali, jos on tullut ulos kaapista, on käynyt suhteissaan paljon keskusteluja siitä, että haluavatko he nyt varmasti olla juuri tämän yhden ihmisen kanssa. Mitä jos se ns. toinen sukupuoli alkaa viehättää enemmän? Kumppanin vakuuttelu siitä, että biseksuaali voi aivan hyvin olla mono, voi tuntua tuskastuttavalta, varsinkin toistuessaan jonkun myöhemmän kumppanin kanssa. Biseksuaalit eivät kuitenkaan ihmisryhmänä ole toistensa kopioita siinä missä mikään muukaan ihmisryhmä ei ole toistensa kopioita.
Osa kokee bi-suuntautuneisuutensa muistuttavan elämän aikana enemmän aaltoliikettä, jossa välillä ollaan enemmän heteroseksuaalin ja välillä enemmän homoseksuaalin puolella. Osalle oman suuntautumisen elävyys voi tehdä mono-suhteilun niin haastavaksi, että monosuhteeseen ei haluta edes lähteä, vaan jonkinlainen avoin suhdejärjestely on se mitä tavoitellaan. Avoin suhdejärjestely voi tuoda joustoa siihen, miten omat seksuaaliset tarpeet tulevat kohdatuksi, mutta mukana tulee myös muu avointen suhteiden tematiikka iloineen ja haasteineen. Viime aikojen lisääntynyt puhe erilaisista suhdemuodoista ja seksuaalisuuden kirjosta on tarjonnut myös biseksuaaleille mahdollisuuksia löytää ja perustaa omanlaisiaan yhteisöjä suhdemuotojen ja seksuaalisuuden ympärille. Jopa niin, että monen ihmisen toimivat suhdekuviot ovat biseksuaalisuuden voimin tarjonneet vaikka mitä uutta ja yhteistä seksuaalista löydettävää!
Osa biseksuaaleista elää suhdemuodoissa, joissa joustoa on pyritty hakemaan siten, että biseksuaali saa tapailla tai harrastaa seksiä ydinparisuhteen ulkopuolisen kanssa, kunhan tuo ulkopuolinen on eri sukupuolta kuin biseksuaalin ensisijainen kumppani. Biseksuaalin seksuaalinen suuntautuminen ja siihen liittyvät tarpeet on siis pyritty täten huomioimaan. Suhdesopimuksiin on saatettu liittää, että seksi on ok, mutta romanttisia tunteita tai pidempää tapailua ei saa syntyä. Toisaalta on voitu myös antaa täysin vapaat kädet siinä muodossa, että biseksuaali saa itsensä kanssa samansukupuolisen kanssa tehdä ”mitä tahansa”. Mihin tämä perustuu?
Osa mies-naissuhteissa elävistä kumppaneista ei koe samansukupuolisten välistä kanssakäymistä ja seksiä uhkana, koska siinä ajatellaan olevan jotain, mitä itse ei voi tarjota. Mitä tämä ajattelutapa kätkee sisälleen? Eivätkö suhteet kuitenkin välillä pääty siihen, että on se joku toinen yksilö, joka voi tarjota jotain sellaista, mitä nykyinen kumppani ei voi – ihan sukupuolesta riippumatta? Samansukupuolisten välisten suhteiden ja kanssakäymisen kokeminen uhattomaksi vaikuttaa enemmän liittyvän ajatukseen, että heidän välilleen ei voisi syntyä syvempää tunneyhteyttä, romanttisia tunteita tai muuta samanlaiseksi suhteeksi yltävää kuin mitä ns. ensisijaisessa parisuhteessa on. Tämä alkaa monesta biseksuaalista haiskahtaa jo siltä, että biseksuaalisuutta ei oteta suuntautumisena tosissaan ja vielä tarkemmin; samansukupuolisten välisiä suhteita ei pidetä samanarvoisina kuin miehen ja naisen välisiä suhteita. Heteronormatiivisuus ja homofobia vahingoittaa ei pelkästään homoseksuaalien vaan myös biseksuaalien elämää.
Biseksuaali saa siis olla seksuaalinen muidenkin kuin oman primäärikumppanin kanssa, kunhan seksuaalisuus ei pääse uhkaamaan ydinsuhdetta, sitä suhdetta joka oli ensin ja jonka halutaan olevan aina ylimmällä sijalla jatkossakin – ja joka mahdollisesti on vielä heteronormiin ulkoisesti sopiva suhde. Vastaanotolla bi-ihmiset ovat hämmennyksissään tämänkaltaisten pohdintojen kanssa; eikö oma suuntautuminen ole kumppanille totta? Osa on ihan tyytyväisiä tilanteeseensa, ja saattaakin päätyä kuvaamaan sitä tarkennuksella, että on ehkä biseksuaali, mutta kuitenkin heteroromanttinen tai homoromanttinen. Osa taas saattaa kokea osuvammaksi kuvata, että on biromanttinen, mutta kuitenkin heteroseksuaali tai homoseksuaali. Tai sitten koetaan, että ollaan ihan selvästi niin biromanttisia kuin myös biseksuaaleja! Osa viehättyy kaikista sukupuolista, osa vain parista eri sukupuolesta, osa eri sukupuolista eri tavoin. Seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen erottelu ja tietouden leviäminen on tuonut suhteisiin työkaluja keskustella tarkemmin siitä, mitä etsitään, tarvitaan ja toivotaan ja mihin sovitaan rajoja.
Monien biseksuaalien on vaikea käsittää, mitä väliä toisen ihmisen sukupuolella on erilaisissa suhdesopimuksissa. Miksi suhtautuminen muuttuu sen mukaan, onko mies-nais-primääriparisuhteen ulkopuolinen ihastus samaa vai eri sukupuolta ihastuneen kanssa? Osa biseksuaaleista onkin ottanut käyttöön termin pan tai panseksuaali, jolla kuvataan viehättymistä kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan. Biseksuaali-termiä on ajoin syytetty binäärin sukupuolikäsityksen korostamisesta ja syrjivyydestä trans-ihmisiä kohtaan, mutta monikaan biseksuaali ei allekirjoita tätä. Bi on ollut terminä olemassa pitkään ja nykyisellään sillä viitataan henkilöön, joka kokee viehätystä sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. Yhä edelleen kuvataan, että joillekin vetovoiman kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Näin bi ja pan ovat termeinä siis osittain päällekkäisiä ja viittaavat välillä samanlaiseen suuntautumiseen, mutta esim. iäkkäämpi henkilö käyttää termiä bi, koska se oli käytössä hänen elämänsä aikana aktiivisesti ja nuorempi henkilö käyttää termiä pan, koska se on puolestaan hänelle tutumpi termi. Jälleen kerran palataan siihen, että ihmisen suuntautumisesta ei voi tarkalleen tietää, ellei anna ihmisen itsensä selittää sitä auki. Olemme itsemäärittelyn äärellä, joka on perustavanlaatuinen osa seksuaalioikeuksien toteutumista.
Tässä kirjoitetuksessa on esitetty yleisluontoisesti joitain bi-ihmisten kokemuksia viitaten siihen, että niitä kokemuksia on monia. Näin todella on. Biseksuaaleja on paljon. Ei riitä, että biseksuaalisuus mainitaan jonkinlaisena ”ai niin sitten on nämä heteroiden ja homojen lisäksi”-sivulauseena. Ei myöskään sovi unohtaa, että bi:t ovat olemassa ja ovat bi, olivat he sitten suhteissa tai sinkkuina tai muutoin yksin elävinä. Biseksuaalisuuteen liittyy omanlaisiaan ilmiöitä, aivan kuten kaikkiin muihinkin suuntautumisiin. Omia erityisiä riskitekijöitä, mutta myös omia erityisiä ilonaiheita. Biseksuaalisuutta ei tule supistaa siihen, että bi-ihminen nähdään vain kumppaninsa kautta; joskus homoseksuaalina, joskus heterona.
Monelle biseksuaalille euforista ihanaa oloa tuo mm. vapaus kokea viehättymistä kaikkia sukupuolia kohtaan sekä sen tutkiminen, mikä kaikki on samankaltaista itsen kanssa ja mikä erilaista, mikä palautuu sukupuoleen ja mikä persoonaan, mikä normeihin ja rooliodotuksiin, mikä stereotypioihin ja niin edelleen. Sukupuolisuus ja sen tutkiminen voi olla leikkiä, viehättävää, kiehtovaa, myös yhdessä seksuaalisen nautinnon kanssa. Bi:t voivat myös heterovaltaisen yhteisön ja HLBTQIA+- yhteisöjen välillä liikkuessaan havaita erilaisia sekä hetero- ja cisnormatiivisuutta koskevia normeja että myös sateenkaariyhteisön sisäisiä normeja, sekä haastaa niitä ja toimia vuoropuhelun synnyttäjinä ja vahvistajina. Biseksuaalisuus voi tuoda mukanaan myös vapautta siitä, että tarvitsisi valita vain yksi puoli, vaan samaan aikaan voi pidellä arvostusta ja kiinnostusta kahteen tai useampaan suuntaan. Biseksuaalisuutta voi arvostaa seksuaalisena ja romanttisena avarakatseisuutena sukupuolen suhteen!
Aurinkoista syksyä bi- ja panseksuaaleille ja hyvää bi-näkyvyyden päivää sekä kuukautta kaikille lukijoille! Toivotamme myös hyvää maailman seksuaaliterveyspäivää 4.9.!
Kirjoittanut: Maarit Grönroos
#WSHD2025 #SexualJustice #SeksuaalinenOikeudenmukaisuus #SeksuaaliTerveysPäivä
