10. syyskuuta vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Päivä kutsuu pysähtymään niiden tarinoiden äärelle, joissa kipu ja toivo kulkevat rinnakkain. Itsetuhoisuuden riskien tunnistaminen ja itsemurhien ehkäisemiseen panostaminen on aina tärkeää. Erityisen tärkeää on nostaa esiin sellaisia ryhmiä ja kokemuksia, joissa itsetuhoisuuden ja itsemurhayritysten riski on tutkitusti korkeampi kuin valtaväestössä. Yksi selkeä riskiryhmä on sateenkaari-ihmiset.
Syrjinnän taakka
Moni sateenkaari-ihminen kasvaa ympäristössä, jossa erilaisuutta ei katsota hyvällä. Koulujen käytävillä kuiskitaan selän takana, homotellaan tai suoraan sanotaan, että ei kelpaa sellaisena kuin on. Osa lapsista ja nuorista joutuvat päivittäin miettimään, mitä voivat pukea päälleen, miten puhua tai liikkua ja miten ilmaista itseään, etteivät herättäisi huomiota. Tämä jatkuva varuillaan olo kuluttaa voimavaroja ja syö itsetuntoa ja lisää sitä kokemusta, että itsessä on perustavanlaatuisesti jotain väärää.
Kuvitellaan nuori, joka elää pienellä paikkakunnalla. Jokainen päivä tuntuu selviytymistaistelulta: naurunalaiseksi joutuminen luokan edessä, solvausten kuuleminen bussimatkalla, tai se, ettei voi kertoa parhaalle ystävälleen salaisuuttaan. Vertaisia ei ole ja tunne poikkeavuudesta kalvaa syvällä. Yksinäisyys muuttuu vähitellen kivuksi, jota kukaan ei näe. On myös tarinoita perheistä, joissa nuori joutui muuttamaan pois kotoa heti, kun uskalsi kertoa itsestään. Nuori ei enää kuulukaan joukkoon, kun poikkeaa jollain tavalla normista ja siitä tarinasta, jota perhe tai suku on hänelle kirjoittanut.
Monelle aikuisellekin omaan identiteettiin liittyvät taistelut tuottavat kipua. On kokemuksia siitä, miten oman identiteetin esiin tuominen ja sen todeksi eläminen pelottaa niin paljon, että vaikeneminen ja piilottelu on ainoa vaihtoehto selvitä. On tarinoita, joissa pitkä parisuhde päättyi, koska kumppani ei jaksanut kantaa ympäristön paheksuntaa. On tarinoita työpaikoilta, joissa sateenkaaresta vitsaileminen oli “huumoria”, eikä tilaa kertoa totuutta ollut tai vähintäänkin omaa vähemmistöidentiteettiä täytyi kompensoida pärjäämällä työssä erityisen hyvin.
Kun ihminen jää liian usein yksin häpeän, torjunnan ja pelon kanssa, itsetuhoiset ajatukset hiipivät helposti mieleen. Olisiko helpompaa vain kadota?
Miksi itsetuhoisuuden riski on niin suuri sateenkaari-ihmisille?
Sateenkaari-identiteetti itsessään ei lisää itsetuhoisuutta. Riski kasvaa siksi, että ympäristö usein tekee olemassaolosta raskaampaa. Tätä kutsutaan vähemmistöstressiksi – jatkuvaksi psyykkiseksi kuormaksi, joka syntyy syrjinnästä, pelosta ja näkymättömyydestä.
- Syrjintä ja kiusaaminen: Monet sateenkaari-ihmiset kohtaavat koulussa, työpaikoilla ja vapaa-ajalla vihapuhetta, nimittelyä ja väkivaltaa. Toistuvat kokemukset murentavat turvallisuudentunnetta ja voivat johtaa uskoon siitä, ettei kuulu joukkoon.
- Mikroaggressiot: Usein sateenkaari-ihmisiä ei satuta vain suora syrjintä, vaan myös arjen pienet, toistuvat kommentit ja eleet – sanat, jotka yksinään voivat tuntua mitättömiltä, mutta kasaantuvat vuosien aikana raskaaksi taakaksi. Pienet, toistuvat vihjailevat kommentit – kuten “Oletko nyt ihan varma, että tämä ei ole vain vaihe?”, tai välinpitämättömyys oikeista pronomineista – viestivät, ettei identiteettiä oteta vakavasti. Mikroaggressioiden voima on siinä, että ne kyseenalaistavat jatkuvasti ihmisen identiteettiä ja olemassaolon oikeutusta. Ne viestivät, että sateenkaari-ihminen on “toinen”, aina vähän ulkopuolinen. Kun näitä kokemuksia kertyy kymmeniä tai satoja vuodessa, ne voivat olla yhtä vahingollisia kuin avoin syrjintä: ne heikentävät mielenterveyttä, lisäävät ahdistusta ja ruokkivat ajatusta siitä, ettei tule hyväksytyksi koskaan täysin.
- Perheen ja läheisten torjunta: Hylätyksi tulemisen kokemus on yksi voimakkaimmista riskitekijöistä. Jos oma perhe ei hyväksy, ihminen voi kokea, ettei kelpaa kenellekään.
- Sisäistetty häpeä: Pitkäaikainen altistuminen vihamielisille asenteille voi saada ihmisen uskomaan, että hänessä on jotakin väärää. Tämä sisäistetty homofobia tai transfobia voi kääntyä itseä vastaan itsetuhoisina ajatuksina.
- Yksinäisyys ja eristäytyminen: Kun ympärillä ei ole samankaltaisia ihmisiä tai hyväksyvää yhteisöä, sateenkaari-ihminen voi jäädä täysin yksin identiteettinsä kanssa. Yksinäisyys lisää masennuksen ja ahdistuksen riskiä.
- Palveluiden saavutettavuus: Kaikki mielenterveyspalvelut eivät ole sateenkaarisensitiivisiä. Jos ammattilainen ei tunnista sateenkaari-ihmisen erityiskokemuksia, apu voi jäädä pinnalliseksi tai jopa vahingoittavaksi.
Kun nämä tekijät kasaantuvat, ne luovat otollisen maaperän toivottomuudelle. Silloin itsetuhoiset ajatukset voivat vallata mielen ja oman elämän riistäminen alkaa tuntua ainoalta ulospääsytieltä.
Toivo syntyy kohtaamisista
Onneksi tarinoissa on myös valoa. Käännekohta syntyy usein pienestä, mutta merkittävästä kohtaamisesta.
Koulussa opettaja voi puuttua kiusaamiseen ja sanoa ääneen, että jokainen on arvokas. Tällainen hetki voi olla ensimmäinen kokemus siitä, että joku aikuinen seisoo rinnalla. Työpaikalla sateenkaarilippu taukotilan seinällä voi kertoa, että täällä on turvallista olla oma itsensä. Ystävä, joka kuuntelee hiljaa ja sanoo “et ole yksin”, voi antaa syyn jatkaa vielä.
Moni on kertonut, että juuri se pieni ele – oikeiden pronominien käyttäminen, hyväksyvä katse, lämmin viesti – on ollut ratkaiseva. Toivo ei aina synny suurista sanoista tai teoista, vaan arjen hetkistä, joissa ihminen tuntee olevansa nähty ja hyväksytty.
Toivo kasvaa myös yhteisöistä. Vertaistukiryhmät ja sateenkaarijärjestöt tarjoavat kokemuksen siitä, että ei ole yksin. Moni kuvaa ensimmäistä kertaa sateenkaaritapahtumassa tai -ryhmässä kuin kotiinpaluuksi – paikaksi, jossa ei tarvitse selitellä eikä puolustautua.
Mitä voimme tehdä yhdessä?
Itsemurhien ehkäisy on koko yhteiskunnan tehtävä. Jokainen voi olla osa ratkaisua:
- Pysähdy kuuntelemaan – Jos läheinen kertoo pahasta olosta, tärkeintä on kuunnella ilman tuomitsemista.
- Puhu rohkeasti – Itsetuhoisuudesta kysyminen ei lisää riskiä, vaan voi pelastaa hengen.
- Näytä hyväksyntää – kunnioita identiteettiä, nimiä ja pronomineja. Jokainen pieni teko vahvistaa viestiä: olet arvokas.
- Rakenna turvallisia tiloja – kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa. Yhdenvertaisuus ei synny itsestään, vaan vaatii tekoja.
- Tue palveluja – mielenterveys- ja kriisipalveluiden on oltava aidosti sateenkaarisensitiivisiä.
Itsemurhien ehkäisypäivän viesti
Itsemurhien ehkäisypäivä muistuttaa, että elämä on hauras mutta arvokas. Sateenkaari-ihmisten kohdalla se tarkoittaa erityisesti sitä, että syrjintään ei voi suhtautua hiljaisesti. Jokaisella on oikeus kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.
Menetettyjen muistoksi voi sytyttää kynttilän – mutta vielä tärkeämpää on toimia elävien puolesta. Jokainen hyväksyvä sana, jokainen tukiverkosto ja jokainen turvallinen tila voi pelastaa hengen.
Apua on aina saatavilla:
- Mieli ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111 (24/7)
- Hätätilanteessa soita aina 112
Elämä on arvokas. Ja jokaisella on oikeus elää se omana itsenään.
Kirjoittanut Laura Blomqvist
