Kun meille Quuhun saapuu uusi yhteydenotto, on tuo ihminen yleensä tehnyt jo pitkään pohdintaa, että voisikohan tällaisesta asiasta olla yhteydessä johonkuhun. Takana saattaa olla huonoja kokemuksia tai kohtaamattomuutta. Vielä tätä ennen monilla on takana oman identiteetin tai seksuaalisuuden ihmettelyä ja erilaista pohdintaa itsemäärittelyn parissa.
Jotta voisimme löytää nimen itsellemme, on meidän tultava jollain tapaa nähdyiksi maailmassa. Meidän on päästävä näkemään maailmassa kaltaisiamme, jotta voimme tunnistaa, että mekin kuulumme osaksi maailmaa, juuri tällaisina kuin olemme. Ahtaat normit, erilaiset stereotypiat ja ennakkoluulot kaventavat meidän kaikkien käsitystä siitä, millaisia kaikenlaisia ihmisiä on ja voi olla. Kasvuvuosien aikana ja yhä aikuisuudessa nämä erilaiset ikään kuin kirjoittamattomat säännöt myös salakavalasti sisäistyvät mieleemme. Vähemmistöön kuuluvina olemme tottuneet pitämään joukosta erottumista negatiivisena asiana. Se on uhkaavaa, sitä on vältettävä. Mieleen piirtyy sopivuuden rajoja; miten minä voin olla ja elää, jotta en tule liikaa huomatuksi? Miten minä voin ilmaista itseäni ja olla oma itseni, jotta en joutuisi huomion keskipisteeksi?
Ennakkoluulojen myötä mieleen kehittyy keinoja suojautua. Me alamme sensuroimaan itseämme, jotta emme erottuisi joukosta. Se on keino turvata omaa elämistä, keino välttää kiusaamisen tai muun väkivallan kohteeksi joutumista. Samalla se on kuitenkin myös keino, joka luo mieleemme ikään kuin sensuuriautomaatin. “Jos pukeudun tähän mekkoon, niin erotunko joukosta liikaa?” tai “Jos ryhdyn tähän harrastukseen, niin mitä työkaveritkin ajattelevat?”. Mikäli nämä huolet painavat vaakakupissamme paljon, alamme pikkuhiljaa sensuroida niin pukeutumista kuin harrastuksiammekin. Ehkä jo ennen kuin olemme jotain uudenlaista edes tehneet! Sensuuri voi koskea sekä ulkoista käyttäytymistä että myös sisäistä käyttäytymistä eli mm. ajattelua. Siinä missä ulkoisella käyttäytymisellä olemme tekemisissä ulkomaailman kanssa, on sisäinen sensuuri tekemisissä mielemme ja sisäisen maailmamme kanssa. Voiko jostakin edes ajatella pitävänsä? Vai onko jo pelkkä ajatus jollain tapaa niin uhkaava, että se on heti pyrittävä sensuroimaan jopa omasta mielestä?
Yhteiskunnassa olemassa olevan rakenteellisen syrjinnän lisäksi rajoja on siis myös omassa mielessämme. Mielen sisäiset rajat voivat kuitenkin olla vaikeita tunnistaa. Monesti ne ilmenevät erilaisina tunteina. Tunteina, joita emme yleensä koe mukaviksi ja miellyttäviksi. Sellaisina tunteina, joita haluamme välttää, kulkea niistä poispäin. Tällaisia tunteita ovat mm. häpeä, vastenmielisyys, pettymys ja torjutuksi tulon tunteet. On ymmärrettävää, että ihmisinä haluamme välttää epämiellyttäviä tunteita ja epämiellyttäviä kokemuksia. Haluamme päästä vähällä – tai edes vähemmällä! Niinpä teemme välillä valintoja, jolloin alamme pienentää itseämme, supistaa minuuttamme, jotta saisimme olla rauhassa. Kuin huomaamatta saatamme vuosien aikana kieltää kokonaisen puolen itsestämme. Emme kuitenkaan kiellä sitä pelkästään muilta, vaan myös itseltämme.
Jos olennaisen puolen itsestään sulkee pimentoon, ei se voi olla vaikuttamatta yksilön hyvinvointiin. Saatamme kokea yksinäisyyttä, osattomuutta, hämmennystä, vihaa ja masennusta. Maailma tuntuu kurjalta paikalta ja ihmisten kanssa on hankala olla. Oma itse ei tule tarpeineen kohdatuksi, ei kuulluksi eikä nähdyksi. Ajan myötä voi myös hukkua se, kuka oikeastaan onkaan ja mitä tarvitsee. Tällöin voidaan puhua, että olemme rajatun mielemme vankilassa. Se ei ole tieten tahtoen itse rakentamamme, mutta yhtä kaikki olemme saattaneet joutua sen vangiksi.
Pride ei ole tapahtuma, jonka jokainen lesbo, homo, bi, trans, queer, intersukupuolinen, sukupuoleton tai aseksuaali kokisi omakseen. Se on kuitenkin tapahtuma, jota tarvitaan. Pride on tapahtuma, joka kokoaa yhteen ne ihmiset, jotka haastavat haitallisia, rajoittavia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kohdistuvia normeja. Joka vuosi toistuu lukuisia keskusteluja siitä, onko sopivaa jos Pridessa sitä ja tätä tuota. Tämä on merkki siitä, että rajankäyntiä normeista tehdään aktiivisesti. Mitkä normit ovat tarpeellisia? Mitkä voisi jo unhoittaa historian sivuille?
Yhteiskunnallinen keskustelu toimii monelle peilauspintana siitä, mihin itse rohkenee. Minkä verran juuri minä haluan, rohkenen ja kykenen haastamaan tiettyjä normeja? Toiset ottavat ensimmäisiä askelia normien muodostamien rajojen haastamisessa yksityisesti kotonaan, samaan aikaan kun toiset provosoivastikin pyrkivät räjäyttämään koko normit taivaan tuuliin Pride-mielenosoituksessa ja –kulkueessa. He, jotka marssivat kulkueessa, marssivat myös sinun puolestasi, hiljainen lukija. He marssivat, jotta jotkin raja-aidat sinun mielessäsi voisivat kaatua. Pride on olemassa, jotta myös sinulla on vapaus olla ylpeästi oma itsesi. Sinulle sopivalla tavalla.
Me kaikki Quussa haluamme toivottaa sinulle hyvää Pride-kuukautta! Toivomme, että häpeilemätön ylpeys omasta itsestä ja yhteisöstä jatkuu ympäri vuoden!
Kirjoittanut Maarit Grönroos
