Seksiin myöntyminen tai suostuminen ilman selvää omaa halua nähdään yleensä hyvin vahingollisena. Onko asia kuitenkaan aina yksiselitteisesti näin? Varsinkin pitkissä parisuhteissa halujen eriparisuus ja niiden muuttuminen eritahtisesti on kovin yleinen haaste. Tulisiko seksiin oman vakituisen kumppanin kanssa siis ryhtyä, vaikka ei juuri sillä hetkellä teekään mieli?
Seksiin myöntyminen ilman omaa seksuaalista halua juuri sillä hetkellä on asia, jota pitkissä parisuhteissa tapahtuu. Nickel, Lagerström, Jern ja Gunst (2026) tarkastelivat seksiin myöntymisen seurauksia tutkimuksessaan. Aiemmassa tutkimuksessa osallistujista 38-46% oli myöntynyt seksiin vähintään kerran kolmen viikon aikana. Eli 38-46% ihmisistä – heidän kumppaninsa – harrastivat seksiä ihmisen kanssa, joka ei sinänsä seksiä halunnut, mutta suostui siihen kuitenkin erilaisista syistä. Joissain tutkimuksissa naisten on havaittu myöntyvän miehiä useammin, mutta kaikissa tutkimuksissa sukupuolieroja ei ole havaittu. Nickelin ym. tutkimuksessa seksiin nykyisen kumppanin kanssa oli myöntynyt ainakin kerran 85% kaikista vastaajista (n = 1 159). Peräti 40% vastaajista arvioi, että oli nykyisen kumppanin kanssa myöntynyt seksiin yli sata kertaa.
Erilaisia haluja
Miksi kukaan suostuisi seksiin, jos ei koe seksihalua? Seksuaalinen halu esiintyy keskusteluissa monesti asiana jota joka on tai sitten ei ole. Halu on kuitenkin tätä mutkikkaampi asia, ja paremmin sitä voisi kuvata spontaanina haluna (joko haluttaa tai ei) tai sitten hitaammin toiminnan myötä syttyvänä haluna, responsiivisena haluna. Spontaani halu voi olla monille tuttua teinivuosilta, kun hormonit hyrräsivät vauhdikkaasti. Ehkä tuntui siltä, että melkein mikä tahansa pieni ärsyke musiikkivideosta ohimenevään hymyyn oli riittävä sytyttämään seksuaalisen halun roihun. Responsiivinen halu tulee monille tutummaksi iän ja erilaisten kumppanien myötä. Responsiivista halua voi kuvata ikään kuin nuotiona; kyllä sekin roihahtaa ja lämmittää, mutta sitä ennen on tehtävä rakentamis- ja sytyttämistyötä. Seksuaaliterapiassa yksi avainkysymys onkin ”Haluatko haluta?”. Jos halua kaipaa elämäänsä, on asialle yleensä paljonkin tehtävissä. Mutta entäpä se seksiin myöntyminen, jos juuri sillä kertaa ei haluta kun kumppani seksiä ehdottaa?
Tutkijat määrittelivät seksiin myöntymisen suostumisena seksiin tilanteessa, jossa (ainakaan seksin alkaessa) yksilö ei koe seksuaalista halua. He tarkentavat, että tällainen seksiin suostuminen eroaa tilanteesta, jossa seksiin suostutaan manipulaation, kiristyksen tai painostuksen takia. Tilastollisen analyysin myötä tutkijat päätyvät malliin, jossa on kahdenlaisia tekijöitä, joiden voi ajatella määrittävän sitä, kannattiko seksiin lopulta suostua vai ei. 1) Positiiviset eli vetovoimatekijät ovat niitä seikkoja, jotka toimivat ikään kuin palkintona seksin harrastamisesta; seurasi jotain hyvää alkuasetelmasta huolimatta. 2) Negatiiviset eli välttämiseen liittyvät tekijät ovat puolestaan negatiivisia seurauksia seksiin suostumisesta.
Mitä nämä seksiin myöntymisen positiiviset ja negatiiviset seuraukset sitten olivat?
Positiivisissa eli vetovoimatekijöissä tuli esille mm. emotionaalisen läheisyyden ja yhteyden kokeminen kumppanin kanssa, ilon, nautinnon ja hyvän olon kokeminen, mukava olo kumppanille tyydytyksen tarjoamisesta, hellyyden kokeminen kumppania kohtaan, oman hyvinvoinnin paraneminen, kumppanin tekeminen iloiseksi, suhteen vahvistuminen, kyky huomata oman seksuaalisen halun voimistuminen ja niin edelleen. Ihmiset siis saivat jotakin hyvää niin itselleen, kumppanilleen kuin myös suhteelle.
Voiko tätä verrata lomareissuun? Ennalta ei ihan tiedä millainen reissusta tulee. Melkoinen vaiva neuvotella kohde, säästää rahaa, varata aikaa, järjestellä muut käytännön asiat, pakata matkalaukku ja sitten jaksaa vielä matkustaa. Välillä matkalla voi väsyneenä tai yllätysten kanssa olla haasteita, mutta moni silti lähtee aivan tyytyväisenä matkalle uudelleen ja uudelleen kumppaninsa kanssa. Yhteisiltä reissuilta odotetaan paljon kivoja juttuja, vaikka tiedetään, että eivät ne itsestään tapahdu vaan niiden eteen halutaan nähdä ja nähdäänkin vaivaa.
Negatiivisissa eli välttämiseen liittyvissä tekijöissä tuli puolestaan esille monenlaisia ikäviä seikkoja, jotka liittyivät niin omaan oloon, kumppanin käytökseen kuin myös suhteen jännitteisiin. Tällaisina tutkijat listaavat mm. kaunan ja inhon kokemisen ja pienemmän viehätyksen kumppania kohtaan, ahdistuksen, pahan olon, katumuksen, syyllisyyden ja häpeän tunteet, kivun kokemisen sekä suhteen huononemisen ja jännitteiden kasvamisen ja riitojen lisääntymisen. Lisäksi listalla oli seksuaalisen halun ja nautinnon väheneminen.
Tutkimuksen ja asiakastyön pohjalta vaikuttaisi siltä, että seksiin myöntymisellä voi olla positiivisia seurauksia erityisesti silloin, kun siihen myönnytään melko suuresta vapaudesta käsin. Ilman painostusta, ilman manipulaatiota, ilman velvollisuuden tuntoa ja ehkäpä ainakin kohtalaisen hyvästä parisuhdetilanteesta käsin. Tämän ei pitäisi olla kenellekään yllättävää.
Kaiken kaikkiaan ryhmätasolla tarkasteltuna tutkitut kokivat enemmän positiivisia kuin negatiivisia seurauksia seksiin suostumisesta. Miesten ja naisten välillä oli pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä ero; miehet kokivat hieman naisia enemmän myönteisiä seurauksia (omasta) seksiin suostumisesta ja naiset hieman miehiä enemmän kielteisiä seurauksia (omasta) seksiin suostumisesta.
Onko seksiin myöntyminen joillekin erityisen riskialtista tai kannattavaa?
Tämä tutkimus ei käsitellyt sitä, keille seksiin myöntyminen voisi olla erityisen haitallista. Tutkimukseen liittyen tutkijat pohtivat, että heidän väestöpohjainen otantansa sisälsi enemmän toisiinsa sitoutuneita pareja ja myös iäkkäämpiä pareja verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin, jossa seksiin myöntymisestä on annettu tätä tutkimusta enemmän myös kielteisten seurausten arvioita. Voi siis olla, että nuorempi ikä ja löyhempi sitoutuminen seksikumppanin kanssa voi jonkin verran lisätä riskiä seksiin myöntymisen kielteisistä seurauksista. Kliinisen työn ja teoriatiedon pohjalta arvioisin, että ihmiset, joilla on kokemuksia omien rajojen rikotuksi tulemisesta tai/ja vaikeutta hahmottaa omia rajoja ja tarpeita, voi olla erityisen tärkeä arvioida huolellisesti haluaako seksiin antaa suostumusta tilanteessa, jossa oma halu tuntuu puuttuvan tai on vähäistä tai epävarmaa.
Toisaalta tämä tutkimus tuloksineen voi myös rohkaista ihmisiä tutkimaan omassa elämässään sitä, millaisia mahdollisuuksia seksiin ryhtyminen voi avata – kunhan on ennen toimintaa juteltu selväksi, että milloin tahansa on myös ok ja aivan hyvä keskeyttää. Monen ihmisen halu on luonteeltaan epämääräisempää ja häilyvämpää kuin on-off-kytkin, ja tällöin halun tutkiminen myös kokeilevasti edeten voi olla mielekästä ja avata joitain lukkoja esim. pitkän seksitauon jälkeen. On myös hyvä tunnistaa, että seksiin on lupa ja mahdollista ryhtyä muistakin syistä kuin seksuaalisen halun takia. Tärkeintä on, että tämän päätöksen tekee itse aktiivisena toimijana omassa elämässään eikä minkään ulkoisen paineen vuoksi. Uteliaasti kohti jotakin, ei pelokkaana velvollisuudentunnosta.
Jos haluat tämän tekstin myötä ottaa aiheen puheeksi kumppanisi kanssa, niin pysähdy ennen sitä miettimään teemoja sekä omalta osaltasi, että kumppanisi mielenmaailmaan eläytyen. Mieti erityisesti asennoitumistasi siihen, miltä jo aloitetun seksihetken keskeyttäminen tuntuisi. Pystyisitkö itse pyytämään keskeytystä? Entä miten ottaisit keskeytyksen vastaan? Mistä ylipäätään tunnistaisit keskeyttämisen tarpeen? Mitä keskeyttäminen edes tarkoittaa, jos seksi olisikin vain yhteisen kosketuksen ja nautinnon tutkimista ilman selvää päätepistettä? Pystytkö eläytymään kiitollisena siihen, että yhteistä seksiä lähdettiin tutkimaan ja se hetki oli juuri sen pituinen kuin se oli ja sellaisenaan aivan hyvä ja kokonainen kokemus? Mitä enemmän pystyt suhtautumaan avoimen uteliaana ja vailla arvostelua erilaisiin tilanteisiin, sitä rakentavammalla asenteella pystyt käymään aiheesta yhteistä keskustelua ja kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja yhteisen seksuaalisuuden aktivoimiseen.
Kirjoittanut: Maarit Grönroos
Lähde:
Sabina Nickull, Martin Lagerström, Patrick Jern & Annika Gunst. (2026). The Consequences of Sexual Compliance Scale (CSCS): Scale Development and Psychometric Properties, The Journal of Sex Research, 63:1, 72-83, DOI: 10.1080/00224499.2024.2445742
